Menu Close menu

12.02.2018 Siiri Varjola

Järki ja kypärä päässä

Kun puhutaan työturvallisuudesta, moni ajattelee ensimmäiseksi huomioliivejä, suojalaseja, turvakenkiä ja muita varusteita. Tietenkin – ne ovat työturvallisuuden kenties näkyvin osa-alue. VMSV:llä kuitenkin tiedetään, että silkat suojavarusteet eivät yksin riitä, vaan turvallisuuteen tarvitaan muutakin.

Mitä turvallisen työpaikan aikaansaamiseksi tarvitaan? Turvavälineiden käyttäminen, asiaankuuluvat koulutukset ja jatkuva valvonta ovat itsestäänselvyyksiä, mutta päästä pitäisi löytyä kypärän lisäksi myös aimo annos maalaisjärkeä.

 

Tapaturmia harvoin

VMSV:llä työtapaturmia on sattunut kaiken kaikkiaan hyvin vähän. Operatiivinen johtaja ja työsuojelupäällikkö Jorma Tuovinen, joka on työskennellyt yrityksessä kohta 17 vuotta, ei ole nähnyt omana aikanaan tapahtuvan yhtäkään vakavaa työtapaturmaa. Pienempiäkin sattuu harvoin: vuonna 2017 tapauksia oli tasan yksi, kun yhdeltä työmieheltä murtui ranne.

”Edellisvuosia en muista, niitä on niin vähän”, Tuovinen mietiskelee. ”Nilkan nyrjähdyksiä ja tämmöisiä lyhyillä sairaslomilla ohi menneitä. Aina ei edes tiedä, onko se varsinainen työtapaturma vai jostain muusta johtuvaa, mutta usein ne menevät työtapaturman piikkiin.”

Työmaapäällikkö Kimmo Kytö, joka on ollut yrityksen leivissä 9 vuotta, ei hänkään muista tapaturmia juuri sattuneen: ”En muista muuta kuin yhden”, Kytö sanoo.

”Työtapaturmia on tässä firmassa kyllä ollut vähän”, kertoo myös työsuojeluvaltuutettu Juha Ansomäki, jonka työura firmassa on 14 vuoden mittainen. ”Aika harvoin, muutaman vuoden välein tai pitempikin se väli voi olla, ainakin mitä minun tiedossa on ollut.”

 

Ennakointia ja koulutusta

Miten työturvallisuutta sitten toteutetaan, jotta tällaiseen tilanteeseen on päästy?

Määräyksiä tietysti noudatetaan, ja ennakoiva työ on tärkeää. Perehdytys tehdään heti ensimmäisenä päivänä työmaalla, koneet tarkastetaan etukäteen, henkilösuojaimet pidetään kunnossa ja kaikki tarvittavat pätevyydet voimassa. Ilman asianmukaista varustusta ei vierailijoillakaan ole mitään asiaa työmaalle.

Tuovinen kertoo, että etukäteistyötä tehdään nykyään paljon. Turvallisuusasiakirjat ovat mukana jo siinä vaiheessa, kun urakkaan tehdään tarjouslaskentaa.

”Suunnittelu on ensimmäinen. Työ pitää kartoittaa sillä tavalla, että sen tekeminen on turvallista”, Tuovinen summaa. ” Otetaan jo suunnitteluvaiheessa huomioon riskitekijät, jotta ne minimoituisivat.”

Joskus myös urakkaohjeissa on määritelty turvallisuuteen liittyviä urakkakohtaisia ehtoja.

”Yksi rakennuttaja vaati sitä, että kaikilla on hätäensiapukortti, joten se on parilla kymmenellä nyt voimassa”, Kytö muistelee.

”Yhdellä työmaalla oli semmoinen ehto, että jos rikkeitä tulee samalle työntekijälle monta, niin kolmannen jälkeen hänen pitää käydä työturvallisuuskorttikoulutus uudestaan, vaikka edellinen kortti olisi vielä voimassa”, Tuovinen kertoo.

Vastaavaa ohjeistusta soisi käytettävän useammissakin urakkaohjeissa. Se toimii hyvänä muistutuksena siitä, miten merkityksellinen asia turvallisuus oikeasti on.

 

Valvontaa ja kehitysehdotuksia

Työn ohella tehtävän jatkuvan valvonnan lisäksi työmailla pidetään säännöllisiä turvatarkastuksia. Työmaan vastaava mestari tekee viikoittaiset MVR-mittaukset ja varmistaa, että sääntöjä noudatetaan.

Pienistä epäkohdista ei juurikaan raportoida työmaata pidemmälle, vaan puutteet korjataan työmaalla itse. Jos koneissa havaitaan vikoja, ne raportoidaan suoraan huoltomiehelle. Näin viat saadaan nopeammin korjatuksi.

Silloin tällöin työntekijät tekevät kyllä ehdotuksia, miten työ olisi toimivampaa tai turvallisempaa.

”Nytkin sijoittavat hitsauslaitteita konttiin eikä telttaan, jotta ei sattuisi sitten mitään teltan romahtamisia tai vastaavia”, Tuovinen kertoo yhden työmaan tilanteesta. ”Sekin ehdotus tuli työntekijöiltä. Ehdotuksia tulee hyvistä asioista ja niitä sitten pyritään toteuttamaan.”

 

Asenne kohdillaan

Jotta turvallisuus toteutuisi myös käytännössä eikä pelkästään paperilla, työntekijöiltä vaaditaan oikeaa asennetta työtä ja muita ihmisiä kohtaan. Siitä ei turvallisuusasiakirjoissa yleensä mainita halaistua sanaa.

”Se [työturvallisuus] on iso käsite, koska turvallisuuteen liittyy myös esimerkiksi se, että työntekijät voivat luottaa toisiinsa ja viihtyvät työmaalla. Se ei ole pelkästään sitä kaivamista, vaan siihen liittyy paljon muutakin, mitä ei yleensä huomioida”, Kytö kertoo.

Tuovisen mukaan oikean asenteen täytyisi olla sellainen luonnonvara, jonka tulisi jokaiselta työntekijältä löytyä selkäytimestä. Kaikesta päätellen löytyykin, sillä haastateltujen keskuudessa nousi yleisesti esille se seikka, että työssä tulisi ennen kaikkea käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

”Painotus on siinä, että pidetään järki päässä, ehdottomasti”, Kytö sanoo. ”Suurin osa tapaturmista tapahtuu sillä, että ei tehdä järjen kanssa niitä asioita. Kiireellä tai tyhjänpäiväisellä riskinotolla on eniten tekemistä tapaturmien kanssa.”

”Asenne pitää olla sellainen, että osaa itse huolehtia siitä [turvallisuudesta]”, Ansomäki tuumaa. ”Huolehtiminen siitä joka kohdassa. Ja yleensä maalaisjärkeä pitää noudattaa.”

”Järjen käyttö. Työmiehen vireystaso. Tiedä rajasi”, Kytö summaa. ”Ja katsokaa toistenne perään. Tiimityötähän siellä tehdään.”