Menu Close menu

17.09.2018 Siiri Varjola

Vesijohtovuoto löytyy kuuntelemalla

Vesijohtoverkoston vuoto ei useinkaan ole siellä, missä sen vaikutukset näkyvät. Siksi vuodot pyritään paikantamaan erilaisten kuuntelulaitteiden avulla.

Vesihuoltoverkoston kunnossapitoon kuuluu olennaisena osana verkoston tutkiminen, ja yksi sen osa-alueista on vuodonetsintä. Koska vesihuoltojärjestelmät kulkevat piilossa maan alla, oikean kohdan löytyminen voi välillä viedä runsaastikin aikaa.

Tyypillinen vuodonetsintäpyyntö tulee vesiyhtiölle yksityishenkilön ilmoituksesta: joku on alkanut ihmetellä merkillisiä vesimittarilukemia tai havainnut epätavalliseen paikkaan kertyneen lammikon tai painuman maassa. Toisinaan myös rakenteiden kokemat kosteusvauriot voivat antaa vuodon ilmi.

Vuoto ei kuitenkaan välttämättä ole juuri siinä kohdassa, jossa sen vaikutukset näkyvät, sillä vesi voi kulkea maan alla pitkiäkin matkoja ennen kuin se pulpahtaa pintaan. Jotta korjaukset saataisiin tehtyä mahdollisimman pienellä kaivamistyöllä, on aina tarpeen kutsua paikalle asiantuntija selvittämään vuodon sijainti.

 

Kuunnellen vuotoa etsimään

Vuodon etsintään käytettävät laitteet perustuvat enemmän tai vähemmän ääneen, koska pienestäkin reiästä virtaava vesi aiheuttaa ympäristöstä poikkeavan äänisignaalin. Jos vuodon sijainti tiedetään vain osapuilleen, esimerkiksi asuinalueen tarkkuudella, vuotoa lähdetään ensimmäiseksi paikantamaan loggereilla.

Loggerit ovat pieniä tallentimia, jotka asennetaan useimmiten venttiilien karoihin tai palopostien päihin kuuntelemaan putkistoa vähintään yhden yön ajaksi. Aamulla data kerätään talteen analysoitavaksi. Poikkeavia tuloksia antavat loggerit kertovat vuodon läheisyydestä ja vuotokohta saadaan näin rajattua esimerkiksi yhden kadun matkalle.

Seuraavaksi otetaan käyttöön korrelaattori. Se koostuu kahdesta kuuntelulaitteesta, jotka asennetaan venttiilinpäihin tai paloposteihin samaan tapaan kuin loggerit, ja pääyksiköstä, joka tulkitsee niiden lähettämät tiedot. Korrelaattori paikantaa vuotoäänen lähteen muutamien metrien säteellä. Joskus korrelaattorin tarkkuus riittää korjaustöiden aloittamiseen, mutta usein kohta on tarpeen tarkentaa vielä maamikrofonin avulla.

Maamikrofonin anturilla ääntä voidaan kuunnella suoraan maan pinnalta, paloposteista tai venttiilinkaroista. Laite vahvistaa äänen ja lähettää sen kuulokkeisiin, jolloin varsinaisen analysoinnin tekee tutkija itse omien korviensa ja kokemuksensa kautta. Tällä keinoin vuoto voidaan paikantaa hyvinkin tarkasti, jos kuuntelija on kyllin kokenut ja saa kuuntelurauhan.

 

Putkimateriaalit ja muut lähtötiedot tärkeitä

Putken materiaali ja koko vaikuttavat oleellisesti siihen, miten ääni siinä etenee. Siksi on tärkeää tietää, minkälaista linjaa ollaan tutkimassa.

Uudet linjat kartoitetaan nykyään huolellisesti rakentamisen yhteydessä, mutta vanhojen putkien kohdalla lähtötiedot ovat usein puutteelliset tai niitä ei ole ollenkaan. Tämän takia tutkijat joutuvat tekemään salapoliisintyötä ja päättelemään linjojen sijainnit ja ominaisuudet ympäristön vinkkien perusteella, mikä tietenkin hidastaa tutkimusta ja antaa epätarkempia tuloksia.

Putken ominaisuuksista riippuu esimerkiksi se, miten tihein välimatkoin sitä on kuunneltava. Muoviputkessa loggerit ja korrelaattorin vastaanottimet on asetettava tiheämpään kuin vaikkapa valurautaputkessa. Yleisimmille putkimateriaaleille, kuten valuraudalle, kuparille, betonille ja erilaisille muoveille, löytyy laitteista usein valmiita asetuksia, ja saattaapa niistä löytyä asetuksia harvinaisuuksillekin kuten savi ja lyijy.

Toisinaan kuuntelutuloksia vääristävät putken korjauskohdat, joissa lyhyt linjan pätkä on korvattu eri materiaalilla kuin muu putki. Tällaiset pienet, mutta merkittävästi äänen kulkua vääristävät kohdat näkyvät harvoin verkostotietokannoissa.

 

Kuuntelurauhaa öisin

Vuodon kuuntelua haittaavat kaikkein eniten ympäristön ylimääräiset äänilähteet, sillä kuuntelulaitteet ovat hyvin herkkiä. Esimerkiksi runsas vedenlasku lähistöllä, vieressä kulkevien putkien virtausäänet, ohi ajavat autot, lähistöllä kävelevät ihmiset ja lukuisat muut äänilähteet voivat sekoittaa herkkiä antureita, ja siksi luotettavimmat tulokset saadaankin yleensä yöaikaan.

Loggereiden kanssa yökuuntelu toimii hyvin: anturit viedään paikalleen päivällä, nauhoitus käynnistyy illalla ja tiedot kerätään talteen seuraavana aamuna. Tietyn vuodon sijainnin lisäksi loggereilla onkin hyvä tutkia myös verkoston tilaa, sillä tällä tavoin mahdolliset piilovuodot saadaan päivänvaloon.

Muiden vuodonkuuntelutekniikoiden kanssa ajankohta on valittava tapauskohtaisesti. Jos vuodon paikannus on mahdollista tehdä päiväsaikaan, se tehdään päiväsaikaan, mutta esimerkiksi kaupunkien keskusta-alueille on turha mennäkään muulloin kuin yöllä.