Menu Close menu

05.02.2019 Siiri Varjola

Maarakennus talvella pistää koneet koville

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, sanotaan. Lyhyt se on myös maarakentamisen näkökulmasta, sillä tuo rakentamisen optimaalisin aika on nopeasti ohitse ja työmaat pidetään usein auki läpi talven.

Talvirakentaminen on verkkaista. Lumi ja routa aiheuttavat omat haasteensa rakentamiselle, mutta itse pakkanen on kuitenkin hidasteista merkittävin.

On tammikuu. Sydäntalvi. Pakkasta on reilut kymmenisen astetta ja maassa paksu kerros lunta. Kahlaan polviani myöten hangessa kamera kaulassa työmaa-aidan viertä ja nappaan muutaman kuvan lumisateen läpi.

On vielä varhaista, ja kaivureiden voimakkaat valot heittävät kirkkaita juovia lumeen. Jään poikki kantautuu kuorma-autojen hurina ja kaivurin kolina. Silloin tällöin kuuluu loiskahdus pitkäpuomisen koneen työntäessä jäähileitä sivuun ruoppauskohdan tieltä, ja seuraan kuinka kuorma-auto saa lavalleen taas yhden kauhallisen hyistä Kallaveden pohjaa. Rakenteilla on Kuopion matkustajasataman laajennuksen ensimmäinen vaihe.

 

Pakkanen haurastuttaa työkoneet

Katselen kaivureiden sulavia liikkeitä. Työmiesten aamu on alkanut tänään – kuten talvella aina – koneiden lämmittämisellä, mihin saattaa kovilla pakkasilla kulua parikin tuntia aikaa.

”Koneen hyvä lämmittäminen ja notkistelu ennen työn aloitusta on ehdottoman tärkeää”, Metsä-Sairilan työmaalla työnjohtajana toiminut Tomi Niemilä kertoo. ”Kun pakkanen laskee alle -20°C niin koneet alkavat temputella ja lämmittelyssä menee aikaa.”

Koneiden huolellinen lämmitys on tärkeää siksi, että pakkanen tekee raudasta haurasta. Rautaiset, paljon rasitusta kokevat työkoneet ovat pakkasella alttiita murtumiselle.

”Joka talvi jotakin murtuu”, operatiivinen johtaja Jorma Tuovinen kertoo. ”Puomisto ja telat ovat kovimmalla koetuksella. Ajan saatossa niihin tulee hiushalkeamia ja pakkasella ne alkavat sitten antaa periksi.”

 

Pakkastaukoja kourallinen talvessa

Kovilla pakkasilla töistä pidetään toisinaan tauko, pakkaspäivä. Niitä ei pidetä usein saati huvin vuoksi, sillä urakoiden aikataulut ovat melkein aina tiukkoja. Yksi suurimmista syistä taukoon on pyrkimys pitää työkoneet ehjinä.

Pakkaspäivän pitäminen ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että koko työmaa seisoo, sillä esimerkiksi maansiirtoajoon lämpötilat harvoin vaikuttavat merkittävästi.

”Pakkasraja vaihtelee kahden ja kolmen kympin välillä, se katsotaan meneillään olevan työn ja työmaan mukaan”, Niemilä sanoo. ”-30 astetta on kuitenkin ehdoton maksimi, koska silloin haitat pakkasesta ovat jo erittäin merkittävät.”

”Putkenasennuksessa ehdoton raja on -20 astetta, sillä muuten ei voi taata putken kestävyyttä”, Tuovinen lisää. ”Pakkasrajoissa pitää olla tarkka.”

Vesiverkoston kunnossapidon parissa pakkaspäiviä ei pidetä, sillä ongelmiin on reagoitava nopealla aikataululla paahteesta tai pakkasesta huolimatta.

Urakoiden parissa taukopäiviä pidetään Tuovisen mukaan keskimäärin viisi talvessa. Ne ajoittuvat lähes poikkeuksetta tammi-helmikuulle. Tänä talvena niitä on tammikuun loppuun mennessä pidetty kaksi.

”Viime talvenakin taukopäiviä pidettiin kaksi, joten sen suhteen päästiin aika vähällä”, Niemilä lisää. ”Monesti talvisin on ollut kuitenkin useampien viikkojen kovia pakkasjaksoja.”

 

Roudasta läpi

Jäätynyt maa on kovaa ja sitä on työlästä kaivaa, mutta roudasta on hyötyäkin: esimerkiksi Matkustajasataman työmaalla maata kuljetetaan parhaillaan enemmän työmaalle kuin kaivetaan sieltä pois, ja roudan ansiosta maa kantaa raskaat työkoneet paremmin. Koneet eivät ”lossahda”, kuten Tuovinen asian ilmaisee.

Yleensä routa on kuitenkin pakollinen paha, josta on mentävä läpi tavalla tai toisella. Lumettomissa paikoissa kuten tiealueilla routakerros on aina paksumpi, ja se voi muodostua hyvinkin äkkiä, jos sääolosuhteet ovat sille otolliset.

”Kun olimme Riistavedellä rakentamassa viemäri- ja vesijohtoa vuonna 2015 joulun alla, niin ensin satoi reilusti vettä syksyn ja sitten pamahti -30 asteen pakkaset eikä yhtään maassa lunta suojana”, Niemilä kertoo. ”Routa sukelti viikossa lähes metriin ja jouduimme pehmittämään routaa koukulla missä tahansa vaan kaivoimmekaan. Silloin oli koneet ja ukot tiukilla.”

”Viime talvena Lylyntiellä Jyväskylässä roudan paksuus oli 1,6 metriä”, Tuovinen kertoo. ”Tiealueella routaa voi olla jopa kaksi metriä.”

Tuovisen ja Niemilän mukaan kaivutyön hidastuminen alkaa olla jo merkittävää siinä vaiheessa, kun roudan paksuus lähentelee puolta metriä. Siihen syvyyteen pääsee vielä hyvin routakoukulla, mutta sen jälkeen on otettava tehokkaampi iskuvasara tai sulatuskalusto avuksi. Harvinaisimpana keinona roudan voisi myös räjäyttää rikki.

”En muista, että me oltaisiin ikinä räjäytetty routaa missään. Mutta kyllä se mahdollista on.”

 

Kustannuksia talven haasteista

Lumi, routa ja pakkanen yhdessä aiheuttavat sen, että talvirakentamisesta tulee myös enemmän kustannuksia. Kiirehtimisen ja malttamisen välillä tasapainotteleminen onkin tarkkaa puuhaa.

”Talvityö on noin 30% kalliimpaa”, Tuovinen kertoo. ”Jos jokin alue täytyy suojata tai sulattaa, niin työ on aloitettava nopeasti ja toteutettava tehokkaasti, jotta se ei ehdi uudestaan jäätyä. Talvella kaikki vaikeutuu, joten suojausten on oltava kohdillaan, ja kustannukset ja kulut pitää ottaa tarkkaan huomioon.”