Vesihuollon putkistot Kemijoen poikki ja pohjaan

Lapin etelänpuoleisessa nurkassa, Pohjanlahden perukoilla, virtaa Keminmaan läpi Kemijoki. Tämän vilkkaasti virtaavan vesistön poikki VMSV pääsi tänä kesänä ja syksynä rakentamaan vesistöalituksen Keminmaan Energia ja Vesi Oy:lle.

 

Taustaa ja lähtökohdat

Hanke käsitti kahden PE160-vesijohdon ja yhden PE200-viemäriputken rakentamisen Lossikujalta Kemijoen poikki vastarannalle Rantatielle, liitostöineen kaivoineen päivineen, kokonaisurakalla.

Rakennuspaikka itsessään ei ole helpoin mahdollinen: virtaama joessa on reilut 550 m3/s ja Kemijoen voimalaitos sijaitsee vain vajaan kilometrin päässä rakennuspaikasta alavirtaan. Myös joenrannan patorakenne Lossikujan puolella vaati erityishuomiota, ja pinnan allakin tiedettiin odottavan tavaraa:

”Tämä on vanha tukinuittoväylä, niin uppotukkeja ynnä muuta on aika rutkasti joen pohjassa”, kertoo Keminmaan Energia ja Vesi Oy:n toimitusjohtaja Pasi Tainio. ”Paikka on haastava.”

Urakkaan toivottiinkin tästä syystä kokenutta tekijää:

”Meillä on pari vesistön alitusta ja tämä oli meille kriittinen, suhteellisen uniikki hanke”, Tainio kertoo. ”Lähtökohta oli se, että meidän pitää saada siihen semmoinen urakoitsija, joka on näitä tehnyt ennenkin ja joka osaa hoitaa homman maaliin ilman suurempia vaikeuksia.”

 

Patovallin kaivutyöt toivat jännitettä

Joen itärannalla vedenpinnan korkeus on useita metrejä maanpinnan yläpuolella ja patovallin takana levittäytyy asuinalue. Putkilinjat kaivettiin patovalliin sen pinnanmuotoja myötäillen niin, että missään kohtaa ei kaivettu määrättyä syvyyttä syvemmälle. Paikallinen perimätieto nimittäin kertoo, että patovallin ytimenä on puinen seinä muine rakenteineen, jotka haluttiin kaikin keinoin pitää koskemattomana.

”Se oli ajatustasolla jännittävä paikka”, kertoo urakassa työmaapäällikkönä toiminut Timo Pekkarinen. ”Kyllä sitä mietittiin silloin, kun ruvettiin kaivamaan, että jos nykäiset väärää kiveä ja puhkaiset reiän valliin, niin sen jälkeen on sitten ihan jonkinmoinen kiire, että millä se tukitaan.”

Hätätilannetta varten oli varattuna materiaaleja mahdollisen vuodon tukkimista varten, mutta kaivutyöt sujuivat pitkälti tavanomaisella rutiinilla eikä niille tullut tarvetta. Parempi niin!

Muidenkin maaosuuksien kaivutyöt sujuivat ilman suurempia ongelmia:

”Kuivan maan puolella työskentely oli aika tavanomaista vesihuollon saneerausurakointia”, kertoo hankkeen valvojana toiminut Hannu Teppo. ”Tuo vesistötyöhän siinä se haaste oli, ja nimenomaan se virtavesi.”

 

Teknisesti poikkeuksellinen yhteisupotus

Putkien hitsaus ja vesistöasennuksien tekeminen oli työporukalle ennestään tuttua puuhaa, mutta tällä kertaa erikoisuutena oli se, että kaikki kolme putkea upotettiin jokeen kerralla – paljon tavallisempaa on, että putkia upotetaan kerrallaan vain yksi. Yhteisupotusta varten putket kytkettiin säännöllisin välimatkoin kiinni toisiinsa siihen valmistetuilla pannoilla.

Betonipainoin painotetut putket upotettiin paikalleen täyttämällä ne vedellä, jolloin oli otettava huomioon putkien kokoerot, koska ne luonnollisesti täyttyivät vedellä eri tahtiin. Tästä syystä täyttöveden virtausta oli säännösteltävä, jotta nippu ei pyörähtäisi epätasaisuuden takia ympäri. Valvojan kanssa ideoimalla tähänkin löydettiin toimivat keinot.

 

Virtaava vesi ja tuuli haasteina

Edeltä käsin pelättiin, että joen runsas virtaus aiheuttaisi upotuksessa enemmänkin haastetta, mutta tällä kertaa suuremmaksi haasteeksi osoittautuikin tuuli:

”Upotusta siirrettiin viikolla eteenpäin, koska upotusviikolla tuuli oli niin hervoton, että tuntui että veneetkin hajoavat rantaan”, hankkeessa tuuraavana työmaapäällikkönä toiminut Outi Jousmäki kertoo. ”Virtaukset eivät aiheuttaneet sen suurempaa ongelmaa.”

”Meillä oli juuri tuo Pielisjoen Enon vesistöasennusurakka alla, mikä myöskin oli virtapaikka, niin tämä oli sen jälkeen suhteellisen helppo kesäkelissä tehdä”, Pekkarinen kertoo.

Pekkarinen arvelee myös, että nippu-upotuksesta oli virtavedessä hyötyä: ”Tällaista isompaa putkinippua ei virta lähde viemään niin helposti pois suunnitellusta linjasta. Tällaisessa virtapaikassa se oli ihan hyvä ratkaisu.”

 

Helteet ja materiaalit toivat lisähaastetta

Jos veden virtaus ei aiheuttanut niin paljon hankaluuksia kuin pelättiin, niin mikä sitten aiheutti eniten harmaita hiuksia työmaalla?

”Helle”, Pekkarinen sanoo. ”Miehet väsyvät, kun on kuuma.”

Myös putkien kiinnitysmateriaalien kanssa oli hiukan ”sakkaamista” ja ”jumppaa”, kuten Tainio ja Pekkarinen asian ilmaisevat, mutta yhdessä miettimällä siihenkin saatiin kehitettyä lopulta toimivat ratkaisut.

Rakennuspaikan sijainti itsessään vaati myös erittäin huolellista ennakointia:

”Kemimaa ei ole ihan sykkeen sydämessä ja kaiken lähellä, niin siihen tiedettiin varautua, että kaikkien materiaalivalmistajien ja tavarantoimittajien toimipisteitä ei lähellä ole”, Jousmäki kertoo. ”Joitakin osia piti hakea Oulusta asti, joten kaikki pienetkin hilppeet piti pystyä ennakoimaan, mitä työmaalla tarvitaan.”

 

Aktiivista projektinhallintaa

Projekti sujui kaikilta osin varsin kivuttomasti. Jos kaikista onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä pitäisi valita kaksi merkittävintä, niin tällä kertaa sellaisiksi nousivat hyvä kommunikointiyhteys ja projektinhallinta.

”Resurssit olivat oikeat ja työ oli hyvin ennakoitu ja suunniteltu”, Jousmäki sanoo. ” Olemme itse tyytyväisiä siihen, miten projektinjohto onnistui tässä urakassa.”

Teppo korostaa erityisesti työnjohdon roolia työmaalla:

”Tärkeimmät onnistumiseen vaikuttavat tekijät toteutuksessa ovat hyvä työnsuunnittelu ja työnjohtajan aktiivinen ote työmaahan ja läsnäolo”, Teppo kertoo. ”Työnjohtaja oli todella paljon työmaalla, hierarkia ja roolit olivat hyvin selvät ja ihmiset tiesivät, mitä tehtävää kukin tekee ja kenen vastuulla on mitäkin.”

 

Avoimella yhteistyöllä maaliin

Molemminpuolinen avoin kommunikointi on sekin erityisen tärkeää haastavissa urakoissa, ja se sai erityiskiitosta kaikilta osapuolilta:

”Epäselvyydet saatiin todella nopeasti selvitettyä – melkeinpä yhdellä puhelulla tai työmaakäynnillä”, Pekkarinen kertoo. ”Tilaaja oli todella hyvin tilanteen päällä ja reagoi nopeasti.”

”Yhteistyö toimi arjessa älyttömän hyvin”, Teppo kertoo. ”Työnjohtajat olivat huippuammattilaisia ja yhteistyöhaluisia, ja ajattelivat niin että se on yhteinen projekti mitä vedetään samaan suuntaan. Suunnitelmamuutoksissa vuoropuhelua käytiin herkällä kynnyksellä.”

Lisäksi urakan varrella syntyneiden dokumenttien hallintaan sähköisessä projektipankissa oltiin tyytyväisiä:

”Dokumentointi oli tuotettu ja ylläpidetty laadukkaasti alusta asti”, Tainio toteaa.

 

Urakka pakettiin aikataulussa ja hyvin mielin

Urakan rakentaminen alusta loppuun kesti noin kaksi kuukautta: kunnon rytinällä työt pääsivät käyntiin heinäkuun lopussa 2025, ja syyskuun loppuun mennessä oli valmista. Urakan kesto mahtui hyvin annettuun aikahaarukkaan.

Vaikka putkilinjojen vesistöasennukset ovatkin erityisosaamista ja -kalustoa vaativia töitä ja kolminkertaisen putken upotus oli uutta omallekin porukalle, työnjohto ei kokenut urakkaa erityisen haastavana.

”Ei tämmöisiä töitä osaa oikein ajatellakaan enää erikoistoimintana, nämä on tavallaan meille ihan normihommia”, Jousmäki kommentoi.

”Tämä urakka oli periaatteessa peruskauraa”, Pekkarinenkin pohtii. ” Minusta tämä oli mukava työmaa tehdä. Paljon vaikuttaa se, että tilaajan kanssa on helppo keskustella ja ollaan rakentavasti menossa yhteistä päämäärää kohti.”

Tilaajan edustajat ovat samaa mieltä:

”Erittäin tyytyväisiä oltiin tähän hommaan”, Tainio sanoo.

”Oli kyllä hienosti hoidettu urakka”, Teppo nyökkää.