Menu Close menu

21.08.2019 Siiri Varjola

Putkilinjojen vesistöasennukset

Miten vesijohdot ja muut putket asennetaan järvien ja muiden vesistöjen pohjaan?

 

Mikä on vesistöasennus?

Vesistön alituksista tai vesistöasennuksista puhutaan, kun putki- tai kaapelilinja asennetaan kulkemaan järven tai muun vesistön pohjan poikki. Suomessa, tässä tuhansien järvien maassa, vesistön alitukset ovat olennainen osa kaikkea linjarakentamista.

Sähkö-, tele-, maalämpö-, ja vesilinjojen asennustavoissa on jonkin verran eroja, koska jokaisella linjalla on omat erityispiirteensä. Linjojen materiaalit vaikuttavat asennustapaan paljon – metallinen sähkökaapeli esimerkiksi vajoaa omalla painollaan pohjaan, kun taas muoviset viemäriputket kelluvat täysinäkin, jollei niihin kiinnitä painoja.

Tämä artikkeli keskittyy vesijohto- ja viemäriputkien vesistöalituksiin.

 

Menetelmät

Vesijohto- ja viemäriputket voidaan asentaa vesistön pohjaan joko upottamalla, kaivamalla tai suuntaporaamalla.

Upottaminen on vesirakentamisen menetelmä, jossa muoviputken osat liitetään rannalla yhtenäiseksi linjaksi, painotetaan betonipainoin, hinataan vesistöön ja annetaan vajota ohjattuna pohjaan. Menetelmä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta onnistuakseen se vaatii sekä erityisosaamista että oikeita työkaluja.

Upottaminen sopii kaikenkokoisille vesihuoltolinjoille lyhyistä pikkuputkista useiden kilometrien mittaisiin suuriin siirtolinjoihin. Putken halkaisijalla on työmenetelmiin suuri vaikutus.

Kaivaminen on tavallaan jatkoa upotusmenetelmälle. Työvaiheet ovat muuten samanlaiset, mutta ennen putken upottamista sille kaivetaan veden pohjaan kaivanto, johon se lopuksi peitellään.

Tämä kaivaminen eli ruoppaus tulee tarpeeseen lähinnä lyhyissä ja matalissa vesistönalituksissa (purot, joet, matalat salmet, jne.), kun putki on saatava riittävän syvälle suojaan pakkaselta. Joskus putken peittelemisen taustalla voi olla myös riski vesistön virtausominaisuuksien, vesiliikenteen tai kalastustoiminnan häiriintymisestä.

Käytännössä kaikki putkien upotusurakat sisältävät ruoppausta ja kaivutyötä jonkin verran, vähintään putken rantautumiskohdissa.

Suuntaporaus on kaivamaton menetelmä, jossa putki porataan vesistön alitse maalta käsin niin, ettei vesistöön ole välttämättä tarvis mennä ollenkaan. Tämä menetelmä on omiaan lyhyisiin, alle kilometrin mittaisiin vesistönalituksiin – sitä pidemmät linjat on ainakin vielä toistaiseksi asennettava upottaen.

Suuntaporauksesta antavat lisätietoa kaivamattomiin menetelmiin erikoistuneet urakoitsijat.

 

Milloin vesistöasennuksen voi tehdä?

Vesistön alituksia voidaan tehdä läpi vuoden, siis myös jään päältä. Upotuksissa kuitenkin suositaan sulan veden aikaa, koska talvi aiheuttaa vesistötyölle omat haasteensa ja kustannuksensa. Talviupotuksia tehdään lähinnä silloin, jos linjan valmistumisella on kova kiire. Erityisen paljon niitä tehtiin pari vuosikymmentä sitten, kun verkostorakentaminen kävi muutenkin kiivaana.

Vesistön alituksen ajankohta tulisi suunnitella myös ruoppausta silmällä pitäen, sillä niillä on rajoitettu aikaikkuna. Ruoppausta ei suositella tehtäväksi kesä-elokuun parhaaseen virkistysaikaan, ja toisinaan se on kielletty myös kevät- ja syyskuukausina luonnonsuojelusyistä.

Vesistöalituksen työvaiheina ruoppaus ja upotus seuraavat luontevasti toisiaan, jos tarvittavat ruoppaustyöt pystytään tekemään loppusyksystä tai talvella ja putki upottamaan seuraavana keväänä jäiden lähdettyä.

 

Mitä tapahtuu, kun putki on upotettu?

Kun putki on pohjassa, on ensimmäiseksi tarkistettava, että sijainti on oikea. Tämä tehdään useimmiten veneestä viistokaikuluotauksen avulla, joskus sukeltaenkin. Sukeltaja tutkii putken myös muiden vaurioiden varalta, ja saumojen tiiviys varmistetaan tekemällä putkelle painekoe.

Jos tarkastus paljastaa linjassa virheitä, sitä voidaan vielä varovasti siirtää veneiden avulla tai se voidaan osittain nostaa vedestä lautalle korjaamista varten. Kaikki työvaiheet kuitenkin tähtäävät siihen, että linjasta tulisi kerralla täydellinen – putken siirtely jälkeenpäin nimittäin lisää myös sen vaurioitumisen riskiä.

Kun putki on todettu kunnolliseksi, se liitetään verkostoon: putken päät kiinnitetään maalla sijaitseviin kaivoihin, pumppaamoihin tai toisiin putkiin. Jos kyseessä on vesijohto, se vielä desinfioidaan kloorihuuhtelulla, minkä jälkeen uusi linja on käyttövalmis.

 

Mitä vanhoille putkille tapahtuu?

Jos linja saneerataan ja uusi putki tulee vanhan tilalle tai jos linja poistetaan kokonaan käytöstä, turhaksi käynyt putki voidaan nostaa pohjasta pois.

Vanha putki vedetään ylös joko lautalta kaivurin avulla, tai sitten putkeen voidaan pumpata ilmaa, jolloin se nousee itsekseen pintaan. Betonipainot irrotetaan putkesta lautalta tai rannalta käsin, ja putki pätkitään ja kuljetetaan pois. Riittävän puhtaina tällaiset muoviputket ovat erinomaista kierrätysmateriaalia uusien putkien valmistusta varten.

Vaikka poistettavassa putkessa kolhut ja vauriot eivät haittaa, on nostotyössä oltava silti tarkkana. Pohjassa kulkee usein linjoja vieri vieressä, eikä toiminnassa oleviin linjoihin saa tulla vaurioita.

 

Onko vesistön alitus sinulle ajankohtainen aihe? Ota meihin yhteyttä – kerromme mielellämme lisää!

Lue lisää vesistön alituksista:
- Laurinniemi - Nenäinniemi -siirtoviemäri, Päijänteen vesistöalitus