Työpöydällä lojuu muistilappuja, avaimia, useampi puhelin, jos jonkinlaisia papereita ja kahvikuppi. Tietokoneen ruudulle on avattu työn alla oleva liikennesuunnitelma. Avoimesta toimistohuoneen ovesta kantautuu sisään tavallisia varaston ääniä: trukin surinaa, turvakenkien kopinaa ja metallisten varaosien kalahduksia, sekä silloin tällöin kahvikoneen hurahdus. On tavallinen työpäivä vesiverkoston kunnossapidon toimistolla Jyväskylässä.
Jere Heinänen piirtää liikennesuunnitelman valmiiksi, painaa nappia ja lähettää tiedoston työnjohtajalle. Sitten hän alkaa tutkia seuraavan kohteen tietoja tehdäkseen uuden suunnitelman. Jokaiseen tekeillä olevaan katutyölupahakemukseen on liitettävä mukaan liikennesuunnitelma, ja niiden tekeminen on tällä hetkellä Heinäsen vastuulla.
”Työpäivät vaihtelevat toki, mutta pääasiallisesti olen tehnyt liikennesuunnitelmia katulupia varten. Lisäksi olen jonkin verran tehnyt laskutuksia, tilannut aliurakoitsijalta maanrakennustöitä työkohteisiin, tilannut tarvikkeita ja muuta sellaista. Päivät menevät pääosin toimistolla, mutta työmaillakin tulee käytyä välillä.”
Heinänen suorittaa parhaillaan työnjohtoharjoittelua VMSV:n kunnossapitoporukassa. Ensimmäinen opiskeluvuosi Savonia-ammattikorkeakoulussa on ohitse ja kolme vielä edessä. Hän tähtää rakennusinsinöörin tutkintoon infrarakentaminen pääaineenaan.
”Meitä rakennusinsinööriopiskelijoita aloitti hiukan alle 50, joista on useampi jo tipahtanut pois. Porukkaa on laidasta laitaan, on yli 15 vuotta rakennustöitä tehneitä ammattilaisia, samana keväänä lukiosta valmistuneita nuoria sekä monia muita.”
Työkokemusta ja tutkintoja keräämässä
Maarakennusalalla Heinänen ei itsekään ole aivan aloittelija – hänellä on taskussaan jo koneenasentajan sekä maarakennuskoneenkuljettajan paperit.
”Olen pienestä asti ollut maatalous- ja muiden koneiden kanssa tekemisissä ja koneet on kiinnostaneet aina. Peruskoulun jälkeen päädyin kuitenkin opiskelemaan metallialaa. Pari vuotta tein alan töitä, jonka aikana totesin, että pidän alasta harrastuksena, mutta en ammattina, joten päätin lähteä opiskelemaan maanrakennuskoneenkuljettajaksi.”
Kaivinkonetyöskentely oli Heinäsen mukaan mukavaa, mutta ulkotyön negatiiviset puolet kypsyttivät kuitenkin ajatuksen jatko-opiskelusta, ja haettuaan rakennusinsinöörin koulutukseen Heinänen pääsikin sisään ensi yrittämällä.
Teoriaopintoja
Rakennusinsinöörin koulutus eli rakennustekniikan tutkinto-ohjelma on 240 opintopisteen laajuinen ja kestää 4 vuotta. Heinäselle oli alusta asti selvää, että hänen erikoistumisalanaan olisi infrarakentaminen. Koska infran erikoistumisopintoja ei tarjottu Keski-Suomessa, Heinänen päätti suorittaa opintonsa Kuopiossa. Harjoittelua varten hän kuitenkin palasi kesän ajaksi Jyväskylään.
”Olen aikaisemmin työskennellyt kaivinkonetöissä Jyväskylässä, joten työskentely on ympäristön suhteen helppoa. -- Työ on ollut mukavaa. Olen päässyt hyvin näkemään mitä työnjohtajat käytännössä tekevät, ja työporukka on erittäin hyvä, joten työpaikalle on mukava tulla ja silloin työntekokin maistuu aina paremmalle.”
Käytännön kokemus onkin arvokasta, sillä opiskelu on Heinäsen mukaan ollut teoriapainotteista: insinööriopiskelijoiden yhteisiin aiheisiin on kuulunut mm. työtapojen läpikäyntiä, työturvallisuuden periaatteita, maa-ainesten ominaisuuksia ja mittaustekniikkaa. Painotus on ollut ”paperisodan pyörittämisessä”, kuten hän asian ilmaisee.
Työkokemuksesta apua opiskelussa
Heinäsen mukaan opinnot ovat olleet hyödyksi töiden parissa, mutta koska hän on ehtinyt kerätä myös reilun annoksen työkokemusta ennen koulutukseen hakemista, hän on huomannut hyödyt myös toiseen suuntaan.
”Työnjohtajan täytyy ymmärtää, miten työmaat käytännössä pyörivät, joten kokemus ”oikeasta” työstä on mielestäni erittäin tärkeätä”, Heinänen sanoo. ”Suunnittelijalle käytännön työkokemus ei ole niin tärkeätä, mutta sitä olisi hyvä olla sen verran, että pystyy hahmottamaan, ovatko suunnitelmat käytännössä toteutuskelpoisia. Monesti on hienoja suunnitelmia, mutta niiden toteuttaminen on taloudellisesti tai muuten vain erittäin työlästä tai mahdotonta.”
Heinänen kertoo, että työkokemusta voi hyödyntää myös henkilökohtaisten opiskeluresurssien suuntaamisessa.
”Omalla kohdalla kokemus alalta on vaikuttanut opiskelutyyliin niin, että osaan priorisoida, mihin aiheisiin panostan. En itse ainakaan pysty jokaiseen aiheeseen panostamaan täysillä, joten auttaa kun tietää pääosin, mikä on tärkeätä missäkin työtehtävässä, ja sen mukaan panostaa opiskeluun.”
Heinänen kehottaakin tutustumaan alan töihin ennen opiskelun aloittamista:
”Vahvasti suosittelen hankkimaan jotakin kokemusta alalta ennen opiskelua”, Heinänen sanoo. ”Se helpottaa todella paljon, kun on edes kesän ajan nähnyt työmaita. Vaikka vaan lapiomiehenä tai vastaavana, niin ymmärtää alasta jo vähän.”
Lopuksi Heinänen vielä heittää, että opiskelumotivaatiotakin kokemus voi kasvattaa:
”Asenteeseen se auttaa positiivisesti siinä mielessä, että jos vähän meinaa opiskelu maistua puulta, niin hetken muistelee sitä räntäsateessa lapioimista. Alkaa se lämpimässä sisätilassa opiskelu maistua taas paremmin”, hän hymyilee.
- Työkokemus on auttanut Heinästä suuntaamaan omia opiskeluresurssejaan tehokkaasti.
- Apukädet ovat työnjohtajille tarpeen etenkin silloin, kun kunnossapidon työtilanteessa tulee vastaan hektinen hetki. Heinänen on saanut harjoittelunsa aikana kattavan käsityksen työnjohtajien toimintakentästä.
- Varaston puolellakin on toisinaan vilskettä, kun työkaluja ja varaosia tuodaan, viedään ja tilataan. Koneet ovat Heinäselle tuttuja jo vuosien takaa, joten hän on päässyt trukin puikkoihin.